lauantai 28. toukokuuta 2011

Sairas - terve - sairas - ...

Vuosi sitten olimme tällaisten kysymysten äärellä. Koska aiheesta alkoi olla vuosi kulunut, ajattelin, että on korkea aika tutkailla mitä siellä Mollyn selässä on meneillään. Parin agilitykerran jälkeen koira tuntui olevan vähän kipeän oloinen ja vetäytyi mielellään makoilemaan bot-alustansa päälle. Koska vuosi sitten en ollut kovin tyytyväinen ko. eläinlääkärissä saamaani kohteluun, vaihdoin toiseen. 

Kävin hakemassa vuosi sitten otetut rt-kuvat mukaani ja marssin koiran kanssa toisen elukkatohtorin puheille. Hän sitten kutsui minut katsomaan vanhoja rt-kuvia ja niitä aikansa tutkailtuaa totesi, ettei näe kuvissa mitään spondyloosiin viittaavaa!? Voitte ehken uskoa, että meikäläisen leuka loksahti Mollyn päälakeen sillä hetkellä. Vuosi sitten sairaaksi diagnosoitu koira parani kerta heitolla, niinkö? Tämä lääkäri tutki koiran vielä päästä varpaisiin, kuunteli, paineli, venytti ja vanutti, ja totesi rekun olevan täysin terve paketti. Vähän normaalia terrierijumia. Rt-kuvista kävi kyllä ilmi sama minkä vuosi sittenkin kuulin eli SI-nivel on luutunut lähes kiinni, joka voi aiheuttaa jumitusta selänkin puolelle. Takapäähän tuolla koiralla on aina ollut jäykkä, eikä se siitä vanhemmiten vetreydy.

Kyllähän tässä nyt mielellään asettuisi tämän vuotisen lääkärin puolelle diagnoosissa, mutta kun tiedän, että edelliskerralla koiran tutkinut lääkäri on näissä asioissa myöskin sangen pätevä. Kannattaisikohan lähettää kuvat vielä kolmannelle osapuolelle? Osaisikohan kukaan neuvoa hyvää lääkäriä, joka olisi erikoistunut näihin asioihin? Kuvathan liikkuvat postilla eli ei sillä väliä minne päin Suomea ne pitäisi lähettää.

Me jatkamme eloa kuitenkin ihan normaalisti koiran ehdoilla. Agilitya harrastellaan kaikesta huolimatta ja matalilla esteillä kontakteja enimmäkseen vältellen. Hierontaa lisätään ja jos koira tuntuu olevan kipeä on lupa antaa särkylääkettä tarpeen mukaan. Tätä tietysti välttelemme viimeiseen asti. Onneksi koiran lihaskunto on eläinlääkärin mukaan tasaisesti kehittynyt ja erinomaisessa kunnossa :)

Sairas tai ei kongiin piilotettu ja jäädytetty jauheliha on parasta!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Nenälle käyttöä

Aina välillä on keksittävä kirsuille töitä ja yksi hyväksi havaittu keino on heitellä kuivaa koiranruokaa pitkin nurmikkoa. Siinä riittää kuonoille pitkäksi aikaa tekemistä ja palkkakin löytymisestä tulee samoin tein :) Ja jos hännän heilumisen määrää voi käyttää mittarina, hauskaakin homma tuntuu olevan.

Iso nuusku.
 
Pikku nuusku.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Pääsiäinen, vappu ja kaikkea siitä väliltä

Hejsan pitkästä aikaa. Viimeksi lopetettiin pääsiäiseen, joten jatketaan siitä. Me, perheen hihnanpäät, vietimme pääsiäistä rakkaassa sinikeltaisessa naapurimaassa, jossa oli ihanan aurinkoista, lämmintä ja kallista. Reissun ajaksi koirulit pääsivät luottohoitoloihin eli Molly ihan tuohon lähinaapuriin vanhemmilleni ja Manna puolestaan kotikotipesään eli Miselinilään. Julkinen suuri kiitos kaikille vaivannäöstä, olette parhaita! Tässä pieni kollaasi kaksijalkaisten matkasta:

Komeita maisemia ja eksoottisia elukoita Skanssenilla.



Manna pääsi pääsiäispyhinä pyörimään myös näytelmäkehissä, tällä kertaa Lappeenrannassa. Sieltä tuomisina laatuarvosana Erinomainen, joten näin katkesi Erittäin Hyvä putki ;) Tässä Ruottinpojan Carl-Gunnar Stafbergin arvio: "Nätt huvud. Kunde bara örönen bättre. Aningen kort hals. Bra rygg. Tillräckliga vinklar. Bra pälskvalitet. Rör sig ok."

Pääsiäisen jälkeiset päivät menivätkin sitten palautuessa itse kullakin. Koirat olivat hoitoreissujensa jäljiltä mahdottoman väsyneitä, joten kaikin puolin ryytynyttä sakkia makoili iltaisin pitkin sohvia ja sänkyjä tässä huushollissa. Vappuaaton aatto vietettiinkin sitten agilitytreenien merkeissä. Olimme ensimmäistä kertaa ulkokentällä ja meno sen mukaista. Sai pitkästä aikaa juosta oikein kunnon radat, koska hallissa ei tuo tila oikein anna myöden. Molly vetäisi itsensä niin kuumaksi, että päätti käydä heittämässä talviturkin läheisessä "joessa". Ei tuntunut olevan edes kylmää. Radan lisäksi teimme pikkuharkkana "pakkovalssijaakotusta" (ehkä, en taaskaan muista kunnolla, argh!). Tähän harjoitukseen Manna taipui Mollya paremmin, mutta kyllä se vanhuskin sitten hokasi mistä on kysymys. Manna jääkin nyt taas pakolliselle narttutauolle, ja juoksee seuraavat kolme viikkoa kotinurkissa.

Vappuaattona teimme pikkuisen retken Otavan kirkkokiville. Ovat muuten melkoisen vaikuttavat,  10 000 vuotta vanhat murikat eli jos liikuskelette täällä suunnalla niin kannattaa käydä tsekkaamassa. Harvinaislaatuista kuvamateriaalia siltä reissulta.

Tuo kuvassa näkyvä on siis vain murto-osa toista kiveä. Kivet ovat 12 ja 18 metriä korkeat, joten aika pieneksi siinä tällainen puolitoistametrinen pikkukääpiö itsensä tuntee.