maanantai 23. joulukuuta 2013

Sairaskertomus

Ajattelin kirjoittaa Mollyn sairaskertomuksen tänne, jos siitä olisi jollekin hyötyä. Itseäni ainakin helpotti kovasti lukea etukäteen erään lapukan tarina. Ja itse en ollut tällaisesta sairaudesta edes koskaan kuullutkaan.

Viime syyskuun alkupuoliskolla agilitytreeneissä Molly aivan yhtäkkiä juoksi päin esteitä ja putosi puomilta. Säikähdin aika kovasti, koska arvasin, että kyse oli näkemisestä. Vein koiran heti seuraavalla viikolla lääkäriin, jossa se sai tippoja mahdolliseen tulehdukseen, myös silmän paine oli hiukan koholla. Kurkkasin itsekkin silmään ja totesin sen olevan "jännän näköinen", siellä ikäänkuin oli riekaleita. Parin päivän kuluttua silmä kuitenkin alkoi näyttää entistä hurjemmalta ja silmän sisällä näytti olevan verta. Selvästi silmä oli myös sokea. Soitin Lappeenrantaan silmäspesialistille ja sain ajan muutaman päivän päähän.

Lappeenrannassa silmästä diagnosoitiin sisäinen tulehdus ja tiettyä uudiskasvua. Silmänpaine oli hiukan koholla. Tulehdusta hoidettiin antibiootti- ja kortisonitipalla ja samoilla lääkkeillä suun kautta. Silmä oli erittäin kipeä, eikä lääkäri nähnyt kunnolla sen sisälle. Kymmenen päivän päästä oli kontrolli. Lääkkeet auttoivat hyvin ja Molly jopa näki silmällä uudestaan. Kontrollin jälkeen jätettiin kortisonitippa vielä lääkkeeksi.

Pari päivää kortisonitipan loputtua heräsi talostamme hyvin kipeä koira, silmä ei oikeastaan edes auennut kunnolla. Soitto jälleen Lappeenrantaan ja samalle päivälle aika. Tuolloin se alussa havaittu uudiskasvu diagnosoitiin iiris-kasvaimeksi, johon ainoa hoito on silmän poistaminen. Silmällä ei nähnyt eikä tultaisi näkemäänkään. Saimme paineenalennuslääkkeet, koska paineet olivat hiukan korkealla sekä kortisonitipan. Silmänpoistoajatuksen kanssa sitten kotiin mietiskelemään peliliikkeitä.

Muutama rassaava viikko meni ja sitten päätin, että silmä lähtee. Molly on kuin vähän vanha juustonpala, täysin kunnossa muuten, mutta yksi nurkka vähän homeessa. Se homeläntti sai nyt lähteä! Joulukuisena keskiviikkona vein koiran leikattavaksi täällä Mikkelissä. Leikannut eläinlääkäri kertoi, että silmä oli ollut aivan sökö sisältä.

Toipuminen
Toipuminen on nyt käynnissä. Leikkauksesta on kaksi kokonaista vuorokautta. Ensimmäinen yö meni kipuilevan koiran kanssa valvoessa, mutta nyt on helpottanut. Tulehduskipulääkettä on varattu seitsemäksi vuorokaudeksi ja antibioottia pariksi viikoksi. Ensimmäisen vuorokauden aikana annoimme myös opiaattia. Koira on vielä väsynyt ja reppana, mutta paranemaan päin.

Nyt kirjoitusta jatkaessani leikkauksesta on kulunut viisi vuorokautta. Koira on lähestulkoon oma itsensä. Leikkaushaavan turvotus laski kolmantena vuorokautena lähes kokonaan. Nenästä on tullut välillä verta, mutta ei hälyttäviä määriä. Sekin on loppumaan päin. Kipukin alkaa nyt selvästi väistyä. Vaikeaa onkin ollut havaita tuon terrierin olotilaa, se kun ei kipua paljon näytä. Ainoastaan lihastärinä on kertonut jonkun olevan vinossa. Tänään tärinää ei enää olla huomattu. Pienenpienillä ja rauhallisilla lenkeillä ollaan käyty eilisestä lähtien (max 10 min.) koska kakkiminen omaan pihaan on Mollyn mielestä vastenmielistä :)

Mutta näissä merkeissä edetään. Muistakaa kurkkia koirienne silmiin! Tässä vielä kuva potilaasta tältä päivältä. Vähänhän se nyt näyttää tuunatulta, mutta sama ihana koira se on yksisilmäisenäkin <3

"Kuka tekis mulle semmosen silmälapun?"