"Tässä filmin loppukohtaus, finito, the end."

Tämä on tämän blogin viimeinen kirjoitus. Ei ole helppoa kirjoittaa tätä tekstiä... vieläkään. Siitä on nyt tasan neljä kuukautta, kun Molly-koira lähti luotamme. Ei, sen kohtaloksi ei koitunut tuo silmäleikkaus, vaan paha kohtutulehdus. 

Lepää rauhassa rakas... ensimmäiseni... the one and only. Sinun tassusi jälki pysyy sydämessäni ikuisesti <3

Miselin Molly Malone 29.8.2002 - 6.1.2014

"Toipilas"

Otsikko hipsukoissa sen takia, että ei paljon toipilaasta voi enää puhua näin pari viikkoa leikkauksen jälkeen. Mollyn toipuminen on ollut nopeaa ja mennyt oikein hyvin. Kipulääkettä syötettiin yhteensä kuusi päivää ja sen jälkeen ei tarvetta sille enää ollut.

Perjantaina 27. päivä käytiin otattamassa tikit pois haavasta. Tavattiin leikannut lääkäri, eikä hänellä ollut pahempaa sanottavaa haavasta. Vähän rupea oli tietysti muodostunut ja sitä varten saimme Terra-Poly -salvaa siveltäväksi haavalle, jotta kutittava rupi saataisiin pehmenemään ja häipymään. Kauluria piti pitää vielä 2-3 päivää.

Lauantaina lähdimmekin jo uuden vuoden viettoon mökille. Ja onneksi lähdimme, sillä kuulemma täällä kotipuolessa on ollut täysi "sota" päällä uudenvuodenaattona. Kuudes vuosi korven rauhassa teki itse kullekin taas oikein hyvää. Maanantaina otimme kaulurin pois ja ihmeen hienosti koira on antanut haavan olla rauhassa. Pari kertaa on tassulla "silmää" haronut, mutta senkin on tehnyt todella varovaisesti, aivan kuin tietäen ettei kannata kuopia täysillä.

Nyt tuo mummoikäinen on sitä mieltä, että voisi ottaa jonkun nuoren klopin tänne hommiin. Eli jaksaa mokoma vielä juosta ja vinkua miesten perään *huoh*.

15 vuorokautta leikkauksesta ja kaikki hyvin. WINK!

Sairaskertomus

Ajattelin kirjoittaa Mollyn sairaskertomuksen tänne, jos siitä olisi jollekin hyötyä. Itseäni ainakin helpotti kovasti lukea etukäteen erään lapukan tarina. Ja itse en ollut tällaisesta sairaudesta edes koskaan kuullutkaan.

Viime syyskuun alkupuoliskolla agilitytreeneissä Molly aivan yhtäkkiä juoksi päin esteitä ja putosi puomilta. Säikähdin aika kovasti, koska arvasin, että kyse oli näkemisestä. Vein koiran heti seuraavalla viikolla lääkäriin, jossa se sai tippoja mahdolliseen tulehdukseen, myös silmän paine oli hiukan koholla. Kurkkasin itsekkin silmään ja totesin sen olevan "jännän näköinen", siellä ikäänkuin oli riekaleita. Parin päivän kuluttua silmä kuitenkin alkoi näyttää entistä hurjemmalta ja silmän sisällä näytti olevan verta. Selvästi silmä oli myös sokea. Soitin Lappeenrantaan silmäspesialistille ja sain ajan muutaman päivän päähän.

Lappeenrannassa silmästä diagnosoitiin sisäinen tulehdus ja tiettyä uudiskasvua. Silmänpaine oli hiukan koholla. Tulehdusta hoidettiin antibiootti- ja kortisonitipalla ja samoilla lääkkeillä suun kautta. Silmä oli erittäin kipeä, eikä lääkäri nähnyt kunnolla sen sisälle. Kymmenen päivän päästä oli kontrolli. Lääkkeet auttoivat hyvin ja Molly jopa näki silmällä uudestaan. Kontrollin jälkeen jätettiin kortisonitippa vielä lääkkeeksi.

Pari päivää kortisonitipan loputtua heräsi talostamme hyvin kipeä koira, silmä ei oikeastaan edes auennut kunnolla. Soitto jälleen Lappeenrantaan ja samalle päivälle aika. Tuolloin se alussa havaittu uudiskasvu diagnosoitiin iiris-kasvaimeksi, johon ainoa hoito on silmän poistaminen. Silmällä ei nähnyt eikä tultaisi näkemäänkään. Saimme paineenalennuslääkkeet, koska paineet olivat hiukan korkealla sekä kortisonitipan. Silmänpoistoajatuksen kanssa sitten kotiin mietiskelemään peliliikkeitä.

Muutama rassaava viikko meni ja sitten päätin, että silmä lähtee. Molly on kuin vähän vanha juustonpala, täysin kunnossa muuten, mutta yksi nurkka vähän homeessa. Se homeläntti sai nyt lähteä! Joulukuisena keskiviikkona vein koiran leikattavaksi täällä Mikkelissä. Leikannut eläinlääkäri kertoi, että silmä oli ollut aivan sökö sisältä.

Toipuminen

Toipuminen on nyt käynnissä. Leikkauksesta on kaksi kokonaista vuorokautta. Ensimmäinen yö meni kipuilevan koiran kanssa valvoessa, mutta nyt on helpottanut. Tulehduskipulääkettä on varattu seitsemäksi vuorokaudeksi ja antibioottia pariksi viikoksi. Ensimmäisen vuorokauden aikana annoimme myös opiaattia. Koira on vielä väsynyt ja reppana, mutta paranemaan päin.

Nyt kirjoitusta jatkaessani leikkauksesta on kulunut viisi vuorokautta. Koira on lähestulkoon oma itsensä. Leikkaushaavan turvotus laski kolmantena vuorokautena lähes kokonaan. Nenästä on tullut välillä verta, mutta ei hälyttäviä määriä. Sekin on loppumaan päin. Kipukin alkaa nyt selvästi väistyä. Vaikeaa onkin ollut havaita tuon terrierin olotilaa, se kun ei kipua paljon näytä. Ainoastaan lihastärinä on kertonut jonkun olevan vinossa. Tänään tärinää ei enää olla huomattu. Pienenpienillä ja rauhallisilla lenkeillä ollaan käyty eilisestä lähtien (max 10 min.) koska kakkiminen omaan pihaan on Mollyn mielestä vastenmielistä :)

Mutta näissä merkeissä edetään. Muistakaa kurkkia koirienne silmiin! Tässä vielä kuva potilaasta tältä päivältä. Vähänhän se nyt näyttää tuunatulta, mutta sama ihana koira se on yksisilmäisenäkin <3

"Kuka tekis mulle semmosen silmälapun?"

 

Iloista pääsiäistä!

Toipilas

Kokeillaanpas miten blogin päivitys onnistuu tällä iKaverilla. Tulin kertoilemaan Mollyn leikkauksesta ja siitä toipumisesta.

Viime kesänä huomasin Mollylla yhden maitorauhasen ympärillä pari pientä pattia. Ne olivat siinä vaiheessa noin herneen kokoisia, toinen vähän pienempi. Eläinlääkärikäynnin yhteydessä niistä kyselin ja koska ne olivat vielä niin pieniä jäätiin seurailemaan mitä tuleman pitää. Patit pysyivät ennallaan tammikuuhun saakka, jolloin huomasin niiden lähteneen melko reippaaseen kasvuun. Kävin eläinlääkärillä niitä näyttämässä ja päätimme, että ne poistetaan. Sain itse päättää poistetaan ainoastaan patit vai koko maitorauhanen. Päätin, että otetaan vain patit eli kajotaan mahdollisimman vähän. Viikko sitten torstaina oli leikkaus, jonka yhteydessä löytyi lisää patteja kahdesta muustakin maitorauhasesta.

Tämän lisäksi Mollylta poistettiin toisen silmän yläluomesta pieni kasvain (luomirauhasadenoma). Perjantai-iltana huomasin koiran siristelevän kovasti silmää ja kurkkaaminen sinne paljasti tikin pään, joka lepäsi suoraan silmän pinnalla. Kävimme päivystyksessä, jossa tikin päätä lyhennettiin, silmä värjättiin ja olihan se mokoma lanka jo ehtinyt hiertää jäljen silmään. Antibioottitippa siihen lääkkeeksi.

Koira on toipunut hienosti, mitä nyt ymmärrettävästi on ollut hiukan väsynyt. Perjantaina, viikko leikkauksen jälkeen, koira olikin jo ihan oma hupero itsensä. Huomenna mennään tikkien poistoon ja voipi olla aika riemullinen hetki, kun ei enää tarvitsekaan sietää tuota pönttöä päässään. 

En näköjään saa siirrettyä kuvia tänne suoraan Padilta. Pöh!

Hyvää ystävänpäivää

Se on sitten uus vuos

En tosiaankaan lupaa, että päivitystiheys kasvaisi, mutta voisihan sitä yrittää. Joulu meni hyvin rauhallisissa merkeissä. Tytöt olivat olleet erinomaisen kilttejä, koska lahjoja tuli vallan kasapäin. Kyllä niitä onkin pelmuutettu ja vingutettu (tosin vain hetkittäin, kuten meillä on tapana). Joulukuvat ovatkin padillä, mutta pitää katsoa joku päivä, miten siirtäminen onnistuu siitä vehkeestä.

Uudeksi vuodeksi lähdettiin taas perinteisesti paukkuja pakoon Puumalaan jo perjantai-iltana. Mökin rauhassa rentouduttiin oikein urakalla ja tytöt pääsivät saunomaankin. Voi sitä riemua! Eiväthän nuo ole kolmeen kuukauteen saunaa nähneetkään. Jotenkin tuntui siltä, että koiratkin olivat levon tarpeessa ja ottivat kyllä mökkeilystä kaiken irti. Ehkä niilläkin on ollut raskas syksy opetella elämään "jatkuvassa" hälyssä, jolta täällä kerrostalossa ei voi välttyä. Itse aattokin sujui rauhallisesti. Puolen yön aikaan naapurimökiltä poksuteltiin muutamia raketteja ja Molly intaantui hiukan haukkumaan, mutta koska raketteja ei ollut kuin kourallinen, ei mitään paniikkireaktiota tullut tänä vuonna lainkaan. Eli mitä mukavin uusi vuosi myös Mollylle!