Rauhallista Joulunaikaa lukijoille!

Mistä näitä lentäviä koiria oikein tulee?

Loma taisikin jatkua

Se siitä lupauksesta taas päivittää ahkerammin, anteeksi. Mutta aletaanhan nyt kuitenkin. Molly oli siis menossa siihen hammasleikkaukseen ja itse leikkaus meni oikein hyvin. Vähän oli Mollylla vaikeuksia nukahtaa; vielä viimeisillä voimillaan piti kammeta pystyy, koska oven takana liikuteltiin ruokasäkkejä :) Täytyy kyllä sanoa, että aika kunnioitusta herättävän kokoinen on terrierin yläkulmuri! Saimme nähdä hampaan potilasta hakiessa ja suurin piirtein saman verran hammasta jatkuu leukaluuhun, kun sitä on normaalisti näkyvissä?! Pari tuntia oli lääkäri saanut ahertaa hampin kanssa. 

Ilta ja yö olivatkin sitten hiukan hankalaa aikaa itse kullekin. Mollylla oli selvästi kipuja ja se itki lähes taukoamatta. Minä tietysti nukuin valvoin sen kanssa ja aika lohdutonta oli kuunnella toisen ikävää oloa. Itkun lisäksi sijaistoimintona tuli taukoamaton nuoleminen, jota jatkui koko yön. Seuraavana päivänä olo oli selvästi parempi ja siitä eteenpäin kaikki on mennyt hienosti. Antilooppeja ei tarvittu ja haava on parantunut todella hyvin. 

Mitähän muuta ihmeempää. No tämä kuva pitää tietty jakaa täälläkin:

Pihapuumme linnunpönttö tulla kopsanti maahan ja mitä sieltä paljastuikaan: valkoisia karvoja, kuten jokaisesta kunnon kodista :)

Manna potee taas juoksujen jälkeistä masennustaan. Vähän se tässä viikonloppuna piristyi, kun kuuli tyttärensä nousseen agilityssa kakkosluokkaan! Hienoa Ryyni ja Umppa.

Nyt jo kakkosluokkalainen.

Kevyt lasku blogilomalta

Näköjään päivitystahti ei tunnu kiihtyvän, mutta ainahan sitä loman jälkeen pitääkin ottaa reauhallisesti Eipä meille mitään hirmu ihmeellistä kuulu. Lenkkeilty ollaan ahkerasti, aina paikkaa vaihdellen. Seuraavat kuvat ovat paikalliselta laskettelurinteeltä, joka ei ihan hirveän kummallinen nyppylä kyllä ole (Nimimerk. "ei koskaan lasketellut").

Käymme yhdessä ain...

Ja tähän kohtaan elokuvamusiikkia jostain westernin kaksintaistelukohtauksesta.

Mökilläkin piipahdettiin pitkästä aikaa. Kuvamateriaalia siltä päivältä ei ole, koska keli oli niin syksyisen nuhruinen, ettei kamera tykännyt lähteä matkaan. Mökillä isäntä "eksyi" pariin otteeseen metsään, mutta onneksi suuret, valkoiset jäljestäjät löysivät kadonneen lampaan. Todella erilainen tapa on koirilla työskennellä "ihmisjäljellä"; Molly seuraa orjallisesti maavainulla, kun Manna puolestaan luottaa ilmavainuun. Hauskaa oli kaikilla!

Molly rukalla on taas pieniä hammasongelmia. Tällä kertaa on yläkulmuri lohjennut ikävästi. Huomenna mennään näyttämään suuta eläinlääkärille ja tehdään sotasuunnitelma. Vähän emoa kyllä huolettaa :(

Loppuun vielä kuva, jonka voisi nimetä vaikka tyyliin "Järjen jättiläiset!".

????

Blogiloma saa nyt loppua!

Nyt on vietetty niin pitkä blogiloma, että luulisi riittävän. Ei sillä, että meille mitään ihmeellistä kuuluisi, mutta hyvähän se on välillä päivittää tätä arkista aherrustakin. 

Syyskuun alussa huomasin, että Mollyn yksi isoista poskihampaista oli vähän kurjan näköinen. Lääkärikin totesi hampaan olevan "aivan sökö". Hammas poistettiin ja Mollyn olo parani huimasti, tosin heti leikkauksen jälkeen olo ei ollut kauhean hehkeä.

"Onks pakko?"

 Melkoisen vahdittava oli tuo koira leikkauksen jälkeen. Väkisin piti yrittää kävellä, vaikka jalat eivät kantaneet mihinkään. Suurin virheeni olikin ruokakaapin aukaisu, joka sai pöhnäkkeessä aikaan "bambi liukkaalla jäällä" -efektin, kun piti rynnätä katsomaan saisiko jo jotain purtavaa. 

Viime viikonloppuna vietettiinkin sitten prt ry:n vuotuista suurtapahtumaa eli erikoisnäyttelyä. Manna oli meidän perheestä ainut, joka kehään kelpuutettiin. Juha Palosaari arvioi Mannan EH:n arvoiseksi. Ne korvat, ne korvat... Päässä ne ovat tiukasti ja jopa hyvin useasti kuulolla ja sehän on tärkeintä! 

Pikku pönöttäjä.

 

Erkkarin kauneimmaksi valittiin täysin ansaitusti ihanan komea Velho. Onnittelut vielä Tiinalle!

Voittajan on helppo hymyillä :)

Kuten kuvista näkee, itse vietin aikani enimmäkseen kameran kanssa. Kuvia tuli räpsittyä noin 750 kappaletta. Tiivistetty paketti erikoisnäyttelyn tapahtumista nähtävillä TÄÄLLÄ.

Synttärit!

Synttärionnittelut Wanhalle Rakkaalle Wesipedolle 29.8.

Molly täyttää tänään siis kokonaiset yhdeksän vuotta! Pakettiin kääritään Liettuan tuliaisina tuotu pallo ja kakkuna tarjoillaan Cesarin erikoista. Eiköhän niillä eväillä taas jaksa porskuttaa.

Viisas koira

Meidän Molly on sitten viisas. Jos ei anneta leluja, niin sitten keksitään niitä ihan itse. Hyvin voi esimerkiksi käydä retiisipenkistä hakemassa itselleen pallon. Jos koirille olisi "niksipirkka", niin Mollylta irtoaisi varmasti monta hyvää vinkkiä.

5. - 7.8. Druskininkai, Liettua

Mä tässä yhtenä päivänä rupesin miettimään, että olisi jo korkea aika käydä taas vähän katsastamassa maailmaa. Kysyin sitten tolta mun emolta, että voisko se järjestää itselleen vähän lomaa, jotta päästäisiin matkaan. Loman järjestyttyä, mulle vielä pälkähti päähän, että voisin olla kunnon emo tolle jälkikasvulle ja ottaa tuon ainoan poikani mukaan. Se kun on nyt teini-iässä, niin sen olisi ihan kiva nähdä muitakin maisemia kun sitä Mäntän niemeä (Onhan se jossain jo pyörinyt, mutta ilman äidillistä kaitsentaa). Mä sit pyysin sen matkaan ja se otti ohjastajakseen tuon meidän yhteisen kasvisemon. Tällä porukalla me lähdettiin kohti etelää.

Mikkelistä hypättiin bussiin keskiviikkona 3.8. ja köröteltiin Lahden ja Keravan kautta Katajanokalle ja lauttaan kohti Tallinnaa. Yöpissan jälkeen matka jatkui aina Liettuaan asti ja perillä Druskininkaissa olimme torstaina päivällä.

Bussin ikkunasta.

  

Kunnon yöunien jälkeen mulle koittikin yllätys, kun tämä meidän "lomamatka" muuttuikin näyttelymatkaksi?! Hei, eihän sen näin pitänyt mennä... taas mua on huiputettu...! No, mä ajattelin, että kai sitä nyt voi kehässäkin pyörähtää kertaalleen, kun on tänne asti tultu. Näyttelypaikka oli lentokentällä, mutta onneksi ne oli laittanut sen kiinni näyttelyn ajaksi. Yksi kattohaikara yritti kyllä kerran laskeutua meidän kehään, mutta tajusi kuitenkin pysyä poissa! Perjantain näyttelyssä meitä arvioi puolalainen Magdalena Swieton kera harjottelija-arvostelijan. Mulle se antoi laatuarvostelun excellent, mutta ei sitten mitään muuta. Ei se mua haitannut, kun mä olen siihen ihan tottunut. Poikanen sitten tyhjensi pöydän saaden sertin ja cacibin sekä ollen ROP!

Ylpeä kasvis mun poikasen kanssa.

Kehän jälkeen me päästiinkin sitten katselemaan maisemia. Druskininkai on pieni, noin 17 000 asukkaan kylä 130 kilometria Vilnasta etelään. Oikein siisti ja rauhallinen paikka, jossa esimerkiksi venäläiset käyvät likoamassa paikallisissa kylpylöissä. Maisemien jälkeen mä näytin Oivalle vähän painiotteita, että se pärjää niiden isojen poikien kanssa kotonaan. Kyllä me muuten jaksettiinkin leikkiä ja painia. Ihmiset puhuivat jotain kemioiden kohtaamisesta, mutta onko tuo nyt ihme, kun ollaan verisukua?

Komeita rehuja ja suihkulähde.

Lauantaina mä ajattelin, että nyt nukutaan pitkään ja nautitaan kunnon aamiainen kaikessa rauhassa. Mutta mitä ihmettä?! Kello soi seitsemältä ja ihmisten aamutohinasta pystyin jo päättelemään, että kehäänhän tässä ollaan taas menossa. No, mä ajattelin, kyllä sitä kahtena päivänä peräkkäin on ennenkin esiinnytty, joten menkööt nyt. Saavuimme samalle paikalle kuin edellisenä päivänä ja tuomaroimassa oli tällä kertaa paikallinen nainen; Julija Aidietiene. Hän olikin todella pirtsakka täti  ja tarjoili Oiva-pojalleni aurinkoisen lauantaipäivän kunniaksi juniori-sertin, Baltian juniori-voittaja 2011 -tittelin, ROP-juniorin ja vielä ROPin! Juniorisertin myötä poikasesta tuli myös Liettuan Juniorivalio. Äippä oli niin ylpeä! Myös minulle tarjoiltiin lauantain kunniaksi serti ja Baltian Voittaja 2011 -titteli. Ja mikä tärkeintä tuon sertin myötä minusta ei tullut ainoastaan Liettuan valio, vaan myös Suomen, Latvian ja Venäjän valio! Kyllä loisti emännän naama kilpaa auringon kanssa tuona päivänä ja vähän mullakin. Eli kannatti lähteä mun kanssa lomalle :)

Me ollaan niin Voittajia!

Lauantai-iltana me otettiin sitten vähän skumppaa (no heh heh, ei me mut nuo kaksjalkaset) ja nautiskeltiin Voittaja-fiiliksestä. Sunnuntaihan on perinteisesti lepopäivä ja ajattelin viipyä pitkään lakanoissa juurikin tuosta ihanasta tekosyystä. MUTTA, kello soi jo kuudelta ja... no, loput arvaattekin. Ei kahta ilman kolmatta. Vuorossa oli Liettuan terrierijärjestön erikoisnäyttely. Päivä oli todella kuuma, mutta hyvin me molemmat jaksettiin vetää kehässä. Tällä kertaa kehässä tallustelikin vastaan tuttu mies; Andras Korozs Unkarista. Oikkuli vetäisi taas sertin ollen paras uroksista ja sai tittelin Baltic Terrier Winner 2011, mulle kanssa serti ja sama titteli. Eli ihan Voittaja-asenteella mentiin se sunnuntaikin.

Sunnuntai-iltana me pakkauduttiin taas bussiin ja ajeltiin 350 kilometriä kohti Suomea. Yövyimme Latviassa hauskassa, mutta sateisessa paikassa nimeltä Bauska. Siitä sitten maanantaiaamuna kohti Tallinnaa ja iltalautalla yli Helsinkiin. Kotosalla oltiin ma-ti välisenä yönä. Rankka, mutta antoisa lomareissu tuli heitettyä.

t. Manna (C.I.B. FI, LT, LV, RUS MVA, Baltic Winner 2011 Miselin Morning Star) vahvistuksia vaille

ps. Emäntä tahtoo vielä kiittää kasvattajaa sinnikkyydestä ja uskosta tätä mahtavaa pientä kittanaa kohtaan <3. Tulihan se sieltä perkele!

Yllytyshullu

Kaisan "yllyttämänä" syntyi sivuovellemme tämmöinen:

Varkaat pysykööt kaukana!

Kiitos Kaisa, siitä se ajatus sitten lähti ;) Muistakaahan osallistua edellisessä postauksessa olevan arvoituksen ratkaisuun!

Pitkästä aikaa - kuva-arvoitus!

Mikähän se tämä on?

A) Emännän helteenhelpotin - huiska
B) Naapurin hollantilaisen metsästysspanielin uimaperäsin
C) Mollyn huonosti trimmattu peräilmansekoitin
D) Ikiliikkuja

Oikein tai paremmin vastanneiden kesken saatetaan arpoa jälleen jotain hyödytöntä. Muista siis lisätä sähköpostiosoite.

Juvemmalla

Noin sitä täällä meillä päin sanotaan. Eli Juvalla käytiin näyttelemässä sunnuntaina ja jälleen kotiintuomisina se ERI, ilman mitään lisukkeita. Tuomari oli meille ihan uusi tuttavuus; Pirjo Aaltonen, joka taisi arvostella parsonit ihan ensimmäistä kertaa. Ihan hyvin tuomari veti, eikä mitään pahaa sanottavaa hänestä. Mannan arvostelu luettavissa tuolta "Mannan tuloksia" -osioista ja lisää kuvia näyttelystä täällä.

Jep, on spannattavissa... helposti!

Näyttelemisen jälkeen käytiinkin sitten mökillä revittämässä turhat jäykistelyt jaloista (ks. yläkuvan etujalat). Tämän menon myötä on hyvä jäädä näyttelyistä lomalle...ainakin kuukaudeksi :)

Ja hiekka senkus pöllysi.

Kesäretkiä osa I

Juhannusaattoaamupäivää voi viettää vaikka kiertelemällä vanhalla varuskunta-alueella. Sieltä voi bongailla jos jonkimmoista härveliä.

Tytöt tärkeinä :)

Mukavaa Mittumaaria kaikille lukijoille!

Makutesti - Kotka KV

Mollylle tehtiin makutesti tässä päivänä eräänä. Olikin muuten koiralle tiukka paikka päättää, minkä herkun sitä ottaisi, kun tarjolla oli niin paljon kaikkea ihanaa. Jonoon laitettiin possun korvaa, henkitorvea, "teollinen pötkö", possun töpseli ja Rahulan Rehusta löytynyt uutuus "lihavarras". Lihavarras on samaa tavaraa sonnin sutin kanssa, mutta jollain ekstrariekaleella varustettu.

Onpas vaikea valinta...

Voittajaksi valikoitui uutuus eli lihavarras, kovaa kilpailua sen kanssa kävi korva, mutta varras vei voiton. Mollylla on kyllä juoksut eli liekö ollut jotain tekemistä hormonien kanssa tällä valinnalla :)

Mannan kanssa piipahdettiin tänään Kotkassa, näyttelyn merkeissä. Onneksi kehä oli tänään sunnuntaina, eikä eilen, koska näyttelypaikkalla oli kuulopuheiden mukaan ollut kirjaimellisesti nilkkaan asti vettä. Romanialaiselta setältä saatiin ERI ihan kivalla arvostelulla. Jalkoja olisi saanut olla enemmän... eikun siis olemassaolevien olisi pitänyt olla pidempiä. Kuvia näyttelystä TÄÄLLÄ.

Tepsutus toi tuloksen VAL ERI.

Hyväää syntymäpäivää Manna 5-vee.

Harvinaista herkkua

Tarviiko tähän nyt mitään hirveitä sepustuksia keksiä? Äärimmäisen hieno päivä viime sunnuntaina Sulkavan ryhmänäyttelyssä: Manna ERI1 SA PN1 Sert VSP. Ähäskutti, meillekin napsahti ;)

Mitä, mitä?! Kasvattajallakin on hymy aika leveänä ;)

ROP-koira oli Gwragged Annwn Fox Thunder ja tuomarina hääri Paavo Mattila. Arvostelu tuolla omalla paikallaan, Mannan tuloksissa. Samana viikonloppuna Mannan ja Vilin rakkauslapsi Oiva (Miselin Mornsieur Musk) tahkosi Ruoveden ryhmänäyttelyssä tuloksen ERI1 SA Sert ja ROP! Eli mitä hienoin näyttelyviikonloppu.

Sairas - terve - sairas - ...

Vuosi sitten olimme tällaisten kysymysten äärellä. Koska aiheesta alkoi olla vuosi kulunut, ajattelin, että on korkea aika tutkailla mitä siellä Mollyn selässä on meneillään. Parin agilitykerran jälkeen koira tuntui olevan vähän kipeän oloinen ja vetäytyi mielellään makoilemaan bot-alustansa päälle. Koska vuosi sitten en ollut kovin tyytyväinen ko. eläinlääkärissä saamaani kohteluun, vaihdoin toiseen. 

Kävin hakemassa vuosi sitten otetut rt-kuvat mukaani ja marssin koiran kanssa toisen elukkatohtorin puheille. Hän sitten kutsui minut katsomaan vanhoja rt-kuvia ja niitä aikansa tutkailtuaa totesi, ettei näe kuvissa mitään spondyloosiin viittaavaa!? Voitte ehken uskoa, että meikäläisen leuka loksahti Mollyn päälakeen sillä hetkellä. Vuosi sitten sairaaksi diagnosoitu koira parani kerta heitolla, niinkö? Tämä lääkäri tutki koiran vielä päästä varpaisiin, kuunteli, paineli, venytti ja vanutti, ja totesi rekun olevan täysin terve paketti. Vähän normaalia terrierijumia. Rt-kuvista kävi kyllä ilmi sama minkä vuosi sittenkin kuulin eli SI-nivel on luutunut lähes kiinni, joka voi aiheuttaa jumitusta selänkin puolelle. Takapäähän tuolla koiralla on aina ollut jäykkä, eikä se siitä vanhemmiten vetreydy.

Kyllähän tässä nyt mielellään asettuisi tämän vuotisen lääkärin puolelle diagnoosissa, mutta kun tiedän, että edelliskerralla koiran tutkinut lääkäri on näissä asioissa myöskin sangen pätevä. Kannattaisikohan lähettää kuvat vielä kolmannelle osapuolelle? Osaisikohan kukaan neuvoa hyvää lääkäriä, joka olisi erikoistunut näihin asioihin? Kuvathan liikkuvat postilla eli ei sillä väliä minne päin Suomea ne pitäisi lähettää.

Me jatkamme eloa kuitenkin ihan normaalisti koiran ehdoilla. Agilitya harrastellaan kaikesta huolimatta ja matalilla esteillä kontakteja enimmäkseen vältellen. Hierontaa lisätään ja jos koira tuntuu olevan kipeä on lupa antaa särkylääkettä tarpeen mukaan. Tätä tietysti välttelemme viimeiseen asti. Onneksi koiran lihaskunto on eläinlääkärin mukaan tasaisesti kehittynyt ja erinomaisessa kunnossa :)

Sairas tai ei kongiin piilotettu ja jäädytetty jauheliha on parasta!

Nenälle käyttöä

Aina välillä on keksittävä kirsuille töitä ja yksi hyväksi havaittu keino on heitellä kuivaa koiranruokaa pitkin nurmikkoa. Siinä riittää kuonoille pitkäksi aikaa tekemistä ja palkkakin löytymisestä tulee samoin tein :) Ja jos hännän heilumisen määrää voi käyttää mittarina, hauskaakin homma tuntuu olevan.

Iso nuusku.

 

Pikku nuusku.

Pääsiäinen, vappu ja kaikkea siitä väliltä

Hejsan pitkästä aikaa. Viimeksi lopetettiin pääsiäiseen, joten jatketaan siitä. Me, perheen hihnanpäät, vietimme pääsiäistä rakkaassa sinikeltaisessa naapurimaassa, jossa oli ihanan aurinkoista, lämmintä ja kallista. Reissun ajaksi koirulit pääsivät luottohoitoloihin eli Molly ihan tuohon lähinaapuriin vanhemmilleni ja Manna puolestaan kotikotipesään eli Miselinilään. Julkinen suuri kiitos kaikille vaivannäöstä, olette parhaita! Tässä pieni kollaasi kaksijalkaisten matkasta:

Komeita maisemia ja eksoottisia elukoita Skanssenilla.

Manna pääsi pääsiäispyhinä pyörimään myös näytelmäkehissä, tällä kertaa Lappeenrannassa. Sieltä tuomisina laatuarvosana Erinomainen, joten näin katkesi Erittäin Hyvä putki ;) Tässä Ruottinpojan Carl-Gunnar Stafbergin arvio: "Nätt huvud. Kunde bara örönen bättre. Aningen kort hals. Bra rygg. Tillräckliga vinklar. Bra pälskvalitet. Rör sig ok."

Pääsiäisen jälkeiset päivät menivätkin sitten palautuessa itse kullakin. Koirat olivat hoitoreissujensa jäljiltä mahdottoman väsyneitä, joten kaikin puolin ryytynyttä sakkia makoili iltaisin pitkin sohvia ja sänkyjä tässä huushollissa. Vappuaaton aatto vietettiinkin sitten agilitytreenien merkeissä. Olimme ensimmäistä kertaa ulkokentällä ja meno sen mukaista. Sai pitkästä aikaa juosta oikein kunnon radat, koska hallissa ei tuo tila oikein anna myöden. Molly vetäisi itsensä niin kuumaksi, että päätti käydä heittämässä talviturkin läheisessä "joessa". Ei tuntunut olevan edes kylmää. Radan lisäksi teimme pikkuharkkana "pakkovalssijaakotusta" (ehkä, en taaskaan muista kunnolla, argh!). Tähän harjoitukseen Manna taipui Mollya paremmin, mutta kyllä se vanhuskin sitten hokasi mistä on kysymys. Manna jääkin nyt taas pakolliselle narttutauolle, ja juoksee seuraavat kolme viikkoa kotinurkissa.

Vappuaattona teimme pikkuisen retken Otavan kirkkokiville. Ovat muuten melkoisen vaikuttavat,  10 000 vuotta vanhat murikat eli jos liikuskelette täällä suunnalla niin kannattaa käydä tsekkaamassa. Harvinaislaatuista kuvamateriaalia siltä reissulta.

Tuo kuvassa näkyvä on siis vain murto-osa toista kiveä. Kivet ovat 12 ja 18 metriä korkeat, joten aika pieneksi siinä tällainen puolitoistametrinen pikkukääpiö itsensä tuntee.

Glad Påsk!

Päivitystä

Pikainen päivitys tapahtumiin. Huhtikuun alussa käytiin Mannan kanssa Savitaipaleen ryhmiksessä pyörähtämässä. Pirjo Hjelm oli aikas tiukalla tuulella ja meille hän tarjoili EH:n. Tässä arvostelu:

"Sopivan kokoinen, hyvin naisellinen. Mittasuhteiltaan oikea. Narttumainen pää. Hyvä purenta. Turhan kevyet korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Melko niukasti kulmautunut. Hyvä runko. Takaosa saisi olla paremmin kulmautunut. Hyvä turkki. Liikkuu melko jäykästi."

Arvosteluhan oli ihan ok, ei siinä mitään. Harmittaa, että alusta oli taas kerran liukas ja takaosahan siitä kärsii, kun jalat lähtee alta. Ihan eniten mua harmittaa tuo liikkuminen, koska se on ihan täysin mun omaa köpsyyttäni. Oltiin edellisenä iltana agi-harkoissa viileässä hallissa ja olisi ehdottomasti pitänyt hoitaa lämmittelyt ja palauttelut vieläkin paremmin. Tai oikeestaan olisi pitänyt jättää ne treenit kokonaan väliin. Ihan varmasti tätä virhettä ei tehdä uudestaan! Tyhmä, tyhmä emäntä!

Agilitya ollaan siis treenattu edelleen perjantaisin. Viime kerralla sitten harjoiteltiin sitä leijeröintiä, jota jo aiemmin yritin tyrkyttää. Uskomatonta miten hyvin Molly hanskasi sen, vaikka ajattelin sen olevan Mannalle iisimpi nakki. Molly toimi kuin ajatus ja taidettiin aika hankala rata saada nollillekin kertaalleen. Minun pitäisi vaan löytää Mannankin kanssa sama vauhti päälle kuin Mollyn kanssa juostessa. Kyllä sekin lähtee liikkumaan nopsempaan, kunhan vaan ohjaaja juoksisi... Jostain syystä mulla vaan on isompi vaihde ison kanssa ja vain joku kakkonen maksimissaan pienen kanssa.

Katsotaanhan nyt päästäänkö perjantaina Mannan kanssa treeneihin, se nimittäin satutti jalkansa eilen. Illalla se ei vaan yhtäkkiä varannut toisella etusellaan juuri lainkaan. Ei ole mitään tietoa mitä on käynyt, sillä iltalenkillä se vielä tepsutti ihan normaalisti. Yön ja tämän päivän levon jälkeen se jo varaa paljon paremmin jalkaansa, joten luultavasti kyseessä on vain pieni venähdys. Mitään selvää kipupaikkaa jalasta ei löydy. Levätään nyt sen kanssa pari päivää kaikessa rauhassa. 

Hei pliiz, anna olla. Mulla on nyt vähän kipeet paikat.

Päivän passikuvat

Jälleen kuvavoittoinen postaus. Agility-treeneistäkään ei ole nyt raportoitavaa, kun en viitsinyt lähteä uhmaamaan räkätaudin jälkimaininkeja. Napsasin kotosalla äsken pari nassukuvaa koirimuksista. Olivat jäällä juoksemisesta mukavan väsähtäneitä ja Molly varsinkin näyttää tuossa kuvassa siltä. Mannalta puolestaan näkyy tällä kertaa taas silmätkin :)

Ipeli

Epeli

Hyvää Synttäriä!

Onnea Oiva, Ryyni, Raisa ja Iines!!

 

 

Keväisessä metsässä

Pari kuvaa

Lumensulattamistalkoot - häviäähän se syömälläkin.

Ei vissiin kuitenkaan niin hyvää...

Fiksumpi keskittyy keppiin - entäs tämä toinen sankari?

Leijeröinti

Niin se mun viime postauksessa mainitsemani flippaus olikin leijeröinti. Hupsista, onhan niissä tosi monta samaa kirjainta :) Mutta leijeröintiä harjoiteltiin toissaviikolla ja viime perjantaina kaikkea muuta agilitykivaa. Koirat ovat ihanan motivoituneita; vauhtia ja intoa löytyy hurjasti. Alkaa olemaan kevättä rinnassa niilläkin, vaikka tänään saatiin taas kunnon annos räntää niskaan ihan kirjaimellisesti. Toivotaan kuitenkin, että se kevät sieltä tulisi. Muistellaan vaikka viime kevättä tässä välillä. Maaliskuun puolen välin tienoilla meno näytti tällaiselta:

Manna oli tukevasti paksuna, Molly muuten vaan meno päällä.



Ai niin, piti vielä tännekin laittamani linkkivinkki eli TÄÄLTÄ löytyy nyt viime vuoden Voittaja mittelöistä kuvatuksia. Valitettavasti kovin vähiin jäivät käyttökelpoiset kuvat, mutta onneksi edes muutamia pystyi laittamaan näytille.

Aktivointia

Aina sitä sanotaa, että koiruleille pitäisi keksiä aktivointia, mutta voisi kai sitä itsekin aktivoitua tämän blogin kanssa :) Koirat ovat onneksi aktivoineet toisiaan aina silloin tällöin, kun pakkaset ovat pakottaneet pysymään sisätiloissa. Vai miltä näyttää tämä.



Manna "Amin" ja täydellinen oikea suora kohti Mollyn poskea.

Onneksi tämä "nyrkkeily" on kovin viatonta. Eilen koirat saivatkin kunnon aktivoinnin agilitytreeneissä, kun olimme kolmestaan treenaamassa. Nyt mä en kuolemaksenikaan muista mitä se oli mitä treenattiin (ehkä joku flippaus tms.), mutta hyvin molemmat muutaman toiston jälkeen alkoivat toimimaan. Meikäläinen oli tuupannut vähän liikaa kolttuja päällekkäin ja hikinen iltapuhtee oli ohjaajalla. Oli kyllä tosi hauskaa saada yksityisopetusta.

Tänään Manna pääsi tuosta kuvassakin näkyvästä puuhkastaan eroon ja sain kotiinviemisiksi taas ihan uuden näköisen koiran ;) Eiköhän tuolla karvalla kävästä ainakin Savitaipaleen ryhmänäyttelyssä. Muutoin näyttelyihin tuskin "panostetaan" ihan samalla tavalla kuin edellisinä vuosina. Mutta kyllä meidät ihan varmasti muutamassa kehässä tulevan kesän aikana nähdään.

Enimmäkseen hiljasta

Jopas nyt vaivaa hiljaisuus tätä blogia. Elo on aika arkista, joten kun mitään spesiaalia ei tapahdu, niin ei synny tekstiäkään. Viime perjantaina sentään päästiin pitkästä aikaa agilityharkkoihin, kun pakkaslukemat antoivat hiukan periksi. Otin vain Mannan mukaan, koska ajattelin, että kahden koiran lämpimänä pitäminen ei oikein onnistu. Ja Mollylle lämmittely on tosi tärkeätä tuon "huonon" selän takia (ja siksi, että se tuntee radalla vain TÄYSILLÄ-asennon). Ihan kivasti meni Kittanan kanssa, mitä nyt kepit olivat vähän hakusessa. Eiköhän nekin muistu mieleen, kun treenit jatkuvat.

Tuota kuvaa valitessa (ja Kaisan blogia lukiessa) tuli mieleen, että takkeja on saanut tänä talvena pitää oikein urakalla. On siis ollut inha talvi Mollylle, joka tuntuu inhoavan kaikkia mahdollisia asusteita. Onneksi kuitenkin "alistuu" pukemiseen ja takin pitämiseen hyvin. Mannaa eivät kledjut hirveästi haittaa, kun on niitä pienestä(!) pitäen tottunut pitämään. Ja jälleen vain vanhoja kuvia tarjolla, onneksi sentään ennennäkemättömiä.

Kaksi tassua ilmassa ja kaksi hangessa.

Toivotamme kaikille lukijoille...

Kuva-arvuutuksen ratkaisut

No niin, aika avata kuva-arvoituksen verhot. Eli...

...tähän elukkaan liittyy kiinteästi tuo edellisessä postauksessa ollut tupsu. Siis ehkä kuitenkin ilmeisin vaihtoehto oli se oikea eli Mollyn hännänpää. Oikein arvasivat Sari, Heidi ja Marja, joista asianosainen arpakoneonnetar arpoi voittajaksi Sarin! Isosti Onnea Sarille, voitto lähtee Pohjois-Savoon päin ensi viikon aikana.

Kuva-arvuutus

Mikähän mahtaa olla kuvassa? Oikein vastanneiden kesken saatetaan arpoa jotain pientä ja hyödytöntä ;) Muistakaa siis sähköpostiosoite. Arvuutteluaika päättyy 4.2.-11.

Lorvikatarri

Mitäs siinä parsonien rotumääritelmässä oikein sanottiinkaan: "...Työkoiraksi soveltuva, toimelias ja ketterä, jalostettu nopeaksi ja kestäväksi...". En tiedä mitä meille on myyty, mutta tällä hetkellä tuo lause kuuluisi minun mielestäni näin: "Sohvaperunaksi soveltuva, laiska ja höperö, jalostettu perässä vedettäväksi ja kotiinpäin pyrkiväksi..."

En tiedä mikä noihin otuksiin on mennyt, mutta joku niistä on imenyt viimeisetkin energiarippeet. Tahtoisivat vaan nukkua ja laiskotella. Lenkille lähtö on yhtä tuskaa ja tuskan aste nousee sitä korkeammalle mitä alemmas lämpötilamittarin lukemat hiipivät. Luulen, että osasyyllinen on kyllä valeraskaus. Sekin kun sattuu nyt samaan aikaan, kun juoksivatkin samoilla viikoilla. Eivät nyt vielä kuitenkaan ole toisiaan alkaneet imettää.

Oh-hoijaa, kun on rankkaa.

Lämpöohjautuva pököttimen äärellä.

Tässä eräänä saunapäivänä koirat pääsivät minuuttia aikaisemmin lauteille. Kun sitten aukaisin saunan oven kömpiäkseni perässä löylyihin, törmäsin melkoiseen tuoksuseinään. Sekoitus myskiä ja appelsiinia täytti koko löylyhuoneen, kun ilmeisesti maailman tyytyväisimmät elukat loikoivat lämmössä. Sillä kertaa ei meidän saunassa tarvittu keinotekoisia löylytuoksuja.

Hassu Molly

Olin tänään kaupungissa lenkillä koirien kanssa ja tallustelin vanhoilla kotikonnuilla. Lähettyville sattui siis koti, johon Molly tuli pienenä pentuna ja jossa se vietti noin kolme ensimmäistä vuottaan. Lähestyessämme tätä paikkaa, Molly kääntyi hyvin määrätietoisesti risteyksistä kohti taloa ja mielenkiinnosta annoin sen johtaa kulkuamme. Sinnehän se paineli oikean talon pihaan ja valitsi neljästä rappuvaihtoehdosta sen oikean. Aika hauskaa, että se vieläkin muistaa tuollaisen asian. Tuolla huushollissa ei siis olla asuttu noin viiteen vuoteen...

Höpsö