Hyvää uutta vuotta!

Toivottavat Molly, Manna & palvelusväki

Ihanaa Joulua!

 Toivottavat Molly & Manna palvelusväkineen

Kiitos ja anteeksi

Ihan järkyttävän pitkän blogihiljaisuuden jälkeen on kai pakko aktivoitua. Kaikenlaista kotkotustahan tässä on ehtinyt sattumaan, mutta katsotaan, jos pääkohdat edes muistan.

Ensinnäkin olemme muuttaneet. Koirille olikin kova paikka siirtyä omapihaisesta omakotitalosta kerrostalon äänimaailmaan ja rappuihin. Mutta täytyy kyllä ihmetellä miten hirvittävän nopeasti nuo ovat sopeutuneet. Ensimmäisenä työpäivänä olivat hiukan itkeskelleet perään, mutta nyt on naapureiden mukaan ollut aivan hiljaista. Kyllähän nuo satunnaisesti haukahtelevat, mutta se nyt lienee sallittua. Tällaisia iltoja me täällä nykyään vietämme.

Molly juhlisti elokuun lopussa 10-vuotis synttäreitään ja oikein mukavassa kunnossa tuo ihmisiässä seitsemänkymppinen on edelleen. Mannakin puolestaan mummoutui syyskuun alussa, kun Oivan liettualaismorsiammelle syntyi neljä tyttöä. Yksi näistä kaunokaisista saapuikin juuri Suomeen ja tässä kuva Snapsista (sorry Heidi, ihan törkeesti varastin sun fb:stä)

Tässähän ne tärkeimmät alkavat varmaan ollakin. Koirat ovat päässeet agillitaamaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja kyllä vaan molemmat ovat kovasti intona edelleen siihen touhuun. Näyttelyissä puolestaan on ravannut vain emäntä kamera kainalossaan. Ai niin: äitille terkkuja!

Vanhassa vara parempi

Eilen pyörähdettiin Mollyn kanssa Kouvolan näyttelyssä. Kehään oli ilmoitettu 21 parsonia, joista muutama oli jäänyt tulematta. Tuomaroimassa aurinkoisella raviradalla oli Petter Fodstad vuonojen maasta, Norjasta. Mollyhan se repäisi taas oikein kunnolla saaden laatuarvostelun ERInomainen, voittaen luokkansa (kaksi osallistujaa) ja ollen ROP-veteraani! Kyllä vanha osaa hurmata :) Kiitämme jälleen myös taitavaa handleria ;) Arvostelu löytyy tuolta Mollyn tuloksia -sivulta ja lisää kuvia kehästä TÄÄLTÄ.

Hienosti nousee jalka.

Oikein naurattaa, kun on niin kivaa.

Mökillä

Pojat reissussa

Pojat pääsivät maanantaina vähän reissun päälle. Lempäälään, Ginin Heidin luokse vei tiemme ja vallan rutinoituneita automatkaajia noista taitaa tulla; nukkua tuhisivat boxissaan matkat hyvin tyytyväisen oloisina. Oli taas tosi kivaa tavata koiraihmisiä ja höpötellä kaikessa rauhassa niitä näitä. Tässä vielä osoite mistä voi käydä katsomassa kuvasaalista päivästä: https://picasaweb.google.com/117441213361014350867/Miselin42Ajot6812

Ja näissä kuvissa ihastuttavat pojat:

M. Midsummer Master "Vertti"

 

 

 

"Vertin" kaunis pää

M. Midsummer Morning "Mortti"

 

"Mortin"  komeat raamit

Näitähän te olette odottaneet...

M. Midummer Morning & M. Midsummer Master 5,5 vko

"Mortti" ja mamma

"Vertti" söpöstelee

 

 

Mollykin pääsi tutustumaan pieniin

Veteraanien aatelia

Viime lauantaina olikin pitkästä aikaa koiranäyttelypäivä, kun näyttely sattui olemaan tässä kotikaupungissamme. 2500 koiraa esiintyi kahden päivän KV näyttelyssä Mikkelin raviradalla. Erityisesti lauantaina kelikin oli perinteinen eli melkoisessa helteessä saivat koirat kehässä ravata.

Olin sitten ilmoittanut Mollyn veteraaniluokkaan, kun ajattelin, että pitäähän vanhuksellekin jotain hupia järjestää. Molly olikin viimeksi ollut näyttelyssä vuoden 2009 parsonien erikoisnäyttelyssä. 

Kevyesti nousee vetskun jalka.

Ja miten meille sitten kävi? No, erinomaisesti ettenkö sanoisi! Molly sai laatuarvosanan erinomainen ollen ainoana vetskunarttuna luokkansa ykkönen ja päälle vielä SA (= sertin arvoinen). Tämä oli jo enemmän kuin osasin odottaa. Kiitos vaan taitavalle handlerille ;) Paras narttu -kehään sainkin sitten tepsuttaa ihan itse...

Ihan hyvä kontakti.

Narttukehästä irtosi vielä kolmas sija ja vara-Serti! Ja kaiken kukkuraksi Molly oli vielä VSP-veteraani. Aivan todella hämmästynyt emäntä poistui siis kehästä. Mollyn näyttelyurahan on ollut melkoisen lyhyt ja sanoisinko.... kirjava :) Tähän loppuun vielä tuomari Pirjo Aaltosen näkemys Mollysta: "10-v vet. narttu hyvässä kunnossa. Spannattavissa oleva. Kauniit silmät, hyvät korvat, hyvät pään linjat. Tyypillinen ylälinja, liikkuu hyvällä askeleella. Hyvin takaa, hieman korkeat etuliikkeet."

Mama's day off

Ikää 23 vrk ja Mollyn pallo

Eilen piti taas käydä ihmettelemässä pentuja ja tässä vähän kuvasatoa. Pahoittelen kuvien laatua. Onneksi kuluvan viikon aikana pitäisi saada kalustoa vähän päivitettyä eli toivotaan, että jälkikin tästä vähän paranee.

 

  

 

Pois tullessa pysähdyimme Mikkelipuistossa ja Mollyhan bongasi sieltä mitäs muutakaan kun PALLON :)

It's big and it's mine!

Mannan "pienet" :)

Otsikkoon viitaten pojat eivät ole kovinkaan pienitekoisia :) Maitoa riittää ja pojat voivat paksusti ja hyvä niin. Nimetkin näillä jo ovat, siis ne viralliset. Eli puolipäisestä tulee Miselin Midsummer Master isänsä mukaan ja täyspäisestä Miselin Midsummer Morning äitinsä mukaan. Ihania ovat!

 

 

 

17 vrk

"Mortti ja Vertti"

5 vrk

Mamman pojat

He ovat täällä <3. Kaksi pientä poikaa syntyi 26.6. eläinlääkärin avustamana. Äitinsä ja isänsä kloonit.

57

Liekö täällä kukkaan tälleen juhannuksena piipahtaa, mutta laitanpa kuitenkin tämän päiväisen massukuvan :D. Juhannusta on vietetty enemmän kuin rauhallisissa merkeissä. Eilen kaksjalkaiset pyörähtivät mökkeilemässä, mutta nyt ei enää viitsi (raaski) kovin pitkiksi ajoiksi Mamaa jättää. Melkoista elämää on vatsanahkan alla välillä havaittavissa. Jälkkäreillä on omat juhannusbileet...

57 vrk

Vertaa.fi

Ihan vertailun vuoksi samoilta vuorokausilta (54) kuvat nyt ja edellisen pentueen aikaan:

2012

2010

Mitäpä olette mieltä? Minun silmään maha ei ole ihan noin suuri kuin 2010 oli, tietty mahakarvoja oli vähän enemmän 2010.

48

48 on siis kantovuorokausia Mamalla takana. Lenkit alkavat olla lyhkäisiä, kun lylleröä ei huvita enää siirrellää mahaansa pitkiä matkoja. Seistapisteessä ei myöskään viihdytä, vaan massun kanssa mieluiten istutaan tai maataan. Ruoka maistuu erinomaisen hyvin. Tilanne oli nimittäin muutama viikko sitten täysin päinvastainen, kun Mama paastosi lähes tyystin. Se kieltäytyi käytännössä syömisestä kokonaan ja siitähän se huoli oli. Onneks ne murheet on nyt taakse jäänyttä eloa. Tässä vielä todistusaineistoa tältä illalta:

Paisuu kuin hiivataikina

Ihan vaan pari kuvaa Mamasta...

37 vrk

43 vrk

Dessert stomach

Kuten otsikostakin voi (joku) päätellä tänään käsitellään vatsa-asioita. Pääsääntöisesti Mannan vatsa-asioita. Eli jälkiruokavatsamenu on luotu ja sen luomuksista päästään nautiskelemaan keskikesän ollessa hehkeimmillään. Reseptiin on mannan lisäksi ujutettu puolet chiliä, joten nähtäväksi jää, millainen kombinaatio näistä herkuista lautasille ilmaantuu. Se on jo todennettu, että menu sisältää puolenkymmentä erilaista annosta.

Mikäli kiinnostuit näkemään ja kuulemaan lisää näistä tulevista herkuista (Miselin Morning Star x Chilli Master), ota yhteys Jaanaan (kennel Miselin).

Mother of the future...C.I.B FI MVA LV MVA LT MVA RU MVA RKFV BALTV-11 Miselin Morning Star

Toipumisia ja virallisia titteleitä

Vappu siis mennä vilahti siinä joskus pääsiäisen jälkeen. Vähän ovat nämä päivitykset tuollaisia juhlapyhävoittoisia olleet lähiaikoina. Koirulit voivat oikein hyvin, vaikka tässä vähän toipilaita on taloudessa ollutkin. Molly käväisi lääkärissä peräpään ongelmien vuoksi ja päätyi sitä kautta taas leikkauspöydälle. Tosin pää oli toinen, kun tutkimuksen aikana eläinlääkäri tonkaisi myös koiran suuta ja sieltähän löytyi taas yksi poistettava hammas. Eli P-4 nro 2 sai lähteä, koska hammas oli vallan haljennut :( Samalla poistettiin katkenneiden etuhampaiden jäljiltä olleet tyngät. 

Ensimmäinen yö oli toipilaan kanssa vähän hankala, mutta sittenhän paraneminen lähti käyntiin tosi nopeasti. Nyt on koira jo oikein reipas. Niin siitä peräpään ongelmasta vielä. Ekassa tarkastuksessa anaalirauhasista löytyi pienen pieni patti ja hammasleikkauspäivänä eläinlääkäri kontrolloi patin. Se oli onneksi hävinnyt kuin hmmm, ehkä voisimme käyttää ilmaisua "pieru saharaan" tässä kohdassa  :) Se oli sen päivän helpottavin tieto!

Koirien vapputanssit.

Manna puolestaan on ollut juoksupylly ja sekoittanut kulmakunnan kundien päitä. Ja vähän Mollynkin, jonka on pitänyt käydä höykyttämässä kaikkia tyynyjä vuoronperään?! Tällä viikolla saapui kirje Venäjänmaalta ja sen mukana kunniakirjat Mannan Venäjän valioitumisesta ja RKF Voittaja -tittelistä. Oli muuten nopeaa toimintaa Kennelliitossa; eilen aamulla skannasin ja lähetin kunniakirjat sinne, iltapäivällä tuli postia, että ne on käsitelty ja tänä aamuna ne näkyivät jo koiranetissä! Hyvä Kennelliitto. Mutta nyt vielä ihan koko ihana litania C.I.B FI MVA LV MVA LT MVA RU MVA RKFV BALTV-11 MISELIN MORNING STAR. Eiköhän sitä siinä sitten olekin ;)

Wappua!

Tiputettu pääsiäistervehdys

Pientä päivitystä

Laitetaanhan nyt edes jotain uutta tänne blogiinkin. Mannan Latvian muotovalioarvon vahvistus saapui tällä viikolla postissa ja näkyy nyt jo koiranetissäkin. Ylpeänä nimen eteen siis lisäämme tittelin LV MVA! Latvian sertihän meillä oli odottamassa vuodelta 2009. Tässä kaverukset siltä reissulta.

Vuoden näyttelyparsonnarttukisassa Manna sijoittui kolmella näyttelyllä hienosti kahdeksanneksi. Ja tänään hänen Pienuutensa sai terveen paperit silmälääkäriltä ;) Laitetaanpa Mollystakin tasapuolisuuden nimissä kuva. Vaikka sitten siltä vuodelta 2009.

Sydämellistä ystävänpäivää

Pakkanen

Onneksi nyt tuntuu sille, että pahimmat pakkaskelit on ainakin tältä erää ohitettu. Tänään päästiin jo reilun tunnin metsälenkille ilman kauheata pukeutumisrumbaa. Pahimmoillaan täällä Etelä-Savossa pakkasmittari näytti reilua kolmeakymmentä ja silloin eivät koirat käyneet kuin takapihalla hätäisesti tekemässä hätänsä. Muutoin sitten tehtiin useampi pieni lenkki päivässä. Parasta taisi olla takkatulen edessä venyttely:

Ihan meinaa niskat nyrjähtää tästä ihanuudesta.

Ja kyllä se pää siellä paikallaan on, vaikka yllä olevasta kuvasta voisi muuta luulla. Ja toinen linssilude aina menossa mukana, tavalla tai toisella:

Mahduinko kuvaan, mahduinko?

Enimmäkseen hiljasta

Molly tässä terve. Mä nyt ajattelin tulla kertomaan teille, että me ollaan tänäkin vuonna täällä blogissa vaikka enimmäkseen hiljaselta vaikuttaakin. Emännästä on tullut laiska (tai sitten meille ei tapahdu mitään ihmeitä toim. huom.) eikä se jaksa kirjotellakaan mitään. 

Lunta sitä on tullut tänäkin talvena ihan kiitettävästi, vaikkei vielä uutena vuotena olisi uskonutkaan. Mehän oltiin taas Saimaan rannalla Puumalan perukoilla viettämässä paukkujuhlaa hiljaisuudessa. Mulla kun on sen verran herkät höröttimet (ja latva laho toim. huom.), että mut pitää aina viedä paukutuksen ajaksi pois täältä taajamasta. Siellä se Saimaa liplatti vapaana, eikä ollut tänä vuonna mitään asiaa jäille. Sen sijaan päästiin metsäautoteille tarpomaan ja siellä me kuulkaa nähtiin (haistettiin toim. huom.) kummia. Ihan meidän kuonon edestä oli tarponut kaksi jotain tosi isoa elukkaa ja voi että, kun ne jäljet tuoksuivat hyvälle. Hirviöistä tai sellaisista horisivat hihnanpäät.

Niin, siitä lumesta. Mä olen kuulemma vähän latvasta laho ja mulla on siihen liittyen sellainen fetisissimi vai mikä se nyt on... Mun on siis ihan pakko syödä lunta, sellaista vastasatanutta ihanaa pumpulilunta ja mä syön sitä PALJON. Siis aina kun pääsen takapihalle alkaa tää mun lumenhävityskampanja. Eilen mä sitten kunnostauduin ja söin oikein valtavan kasan sitä herkkua (ja vähän myös ilmaa toim. huom.) ja päästin oikein sellaisen kunnon äijämäisen hirmuröyhtäisyn siihen päälle. Ihan vaan kerroin miten hiton hyvää se lumi on, Molly suosittelee!