keskiviikko 10. elokuuta 2011

5. - 7.8. Druskininkai, Liettua

Mä tässä yhtenä päivänä rupesin miettimään, että olisi jo korkea aika käydä taas vähän katsastamassa maailmaa. Kysyin sitten tolta mun emolta, että voisko se järjestää itselleen vähän lomaa, jotta päästäisiin matkaan. Loman järjestyttyä, mulle vielä pälkähti päähän, että voisin olla kunnon emo tolle jälkikasvulle ja ottaa tuon ainoan poikani mukaan. Se kun on nyt teini-iässä, niin sen olisi ihan kiva nähdä muitakin maisemia kun sitä Mäntän niemeä (Onhan se jossain jo pyörinyt, mutta ilman äidillistä kaitsentaa). Mä sit pyysin sen matkaan ja se otti ohjastajakseen tuon meidän yhteisen kasvisemon. Tällä porukalla me lähdettiin kohti etelää.

Mikkelistä hypättiin bussiin keskiviikkona 3.8. ja köröteltiin Lahden ja Keravan kautta Katajanokalle ja lauttaan kohti Tallinnaa. Yöpissan jälkeen matka jatkui aina Liettuaan asti ja perillä Druskininkaissa olimme torstaina päivällä.

Bussin ikkunasta.
  
Kunnon yöunien jälkeen mulle koittikin yllätys, kun tämä meidän "lomamatka" muuttuikin näyttelymatkaksi?! Hei, eihän sen näin pitänyt mennä... taas mua on huiputettu...! No, mä ajattelin, että kai sitä nyt voi kehässäkin pyörähtää kertaalleen, kun on tänne asti tultu. Näyttelypaikka oli lentokentällä, mutta onneksi ne oli laittanut sen kiinni näyttelyn ajaksi. Yksi kattohaikara yritti kyllä kerran laskeutua meidän kehään, mutta tajusi kuitenkin pysyä poissa! Perjantain näyttelyssä meitä arvioi puolalainen Magdalena Swieton kera harjottelija-arvostelijan. Mulle se antoi laatuarvostelun excellent, mutta ei sitten mitään muuta. Ei se mua haitannut, kun mä olen siihen ihan tottunut. Poikanen sitten tyhjensi pöydän saaden sertin ja cacibin sekä ollen ROP!

Ylpeä kasvis mun poikasen kanssa.
Kehän jälkeen me päästiinkin sitten katselemaan maisemia. Druskininkai on pieni, noin 17 000 asukkaan kylä 130 kilometria Vilnasta etelään. Oikein siisti ja rauhallinen paikka, jossa esimerkiksi venäläiset käyvät likoamassa paikallisissa kylpylöissä. Maisemien jälkeen mä näytin Oivalle vähän painiotteita, että se pärjää niiden isojen poikien kanssa kotonaan. Kyllä me muuten jaksettiinkin leikkiä ja painia. Ihmiset puhuivat jotain kemioiden kohtaamisesta, mutta onko tuo nyt ihme, kun ollaan verisukua?

Komeita rehuja ja suihkulähde.

Lauantaina mä ajattelin, että nyt nukutaan pitkään ja nautitaan kunnon aamiainen kaikessa rauhassa. Mutta mitä ihmettä?! Kello soi seitsemältä ja ihmisten aamutohinasta pystyin jo päättelemään, että kehäänhän tässä ollaan taas menossa. No, mä ajattelin, kyllä sitä kahtena päivänä peräkkäin on ennenkin esiinnytty, joten menkööt nyt. Saavuimme samalle paikalle kuin edellisenä päivänä ja tuomaroimassa oli tällä kertaa paikallinen nainen; Julija Aidietiene. Hän olikin todella pirtsakka täti  ja tarjoili Oiva-pojalleni aurinkoisen lauantaipäivän kunniaksi juniori-sertin, Baltian juniori-voittaja 2011 -tittelin, ROP-juniorin ja vielä ROPin! Juniorisertin myötä poikasesta tuli myös Liettuan Juniorivalio. Äippä oli niin ylpeä! Myös minulle tarjoiltiin lauantain kunniaksi serti ja Baltian Voittaja 2011 -titteli. Ja mikä tärkeintä tuon sertin myötä minusta ei tullut ainoastaan Liettuan valio, vaan myös Suomen, Latvian ja Venäjän valio! Kyllä loisti emännän naama kilpaa auringon kanssa tuona päivänä ja vähän mullakin. Eli kannatti lähteä mun kanssa lomalle :)

Me ollaan niin Voittajia!

Lauantai-iltana me otettiin sitten vähän skumppaa (no heh heh, ei me mut nuo kaksjalkaset) ja nautiskeltiin Voittaja-fiiliksestä. Sunnuntaihan on perinteisesti lepopäivä ja ajattelin viipyä pitkään lakanoissa juurikin tuosta ihanasta tekosyystä. MUTTA, kello soi jo kuudelta ja... no, loput arvaattekin. Ei kahta ilman kolmatta. Vuorossa oli Liettuan terrierijärjestön erikoisnäyttely. Päivä oli todella kuuma, mutta hyvin me molemmat jaksettiin vetää kehässä. Tällä kertaa kehässä tallustelikin vastaan tuttu mies; Andras Korozs Unkarista. Oikkuli vetäisi taas sertin ollen paras uroksista ja sai tittelin Baltic Terrier Winner 2011, mulle kanssa serti ja sama titteli. Eli ihan Voittaja-asenteella mentiin se sunnuntaikin.

Sunnuntai-iltana me pakkauduttiin taas bussiin ja ajeltiin 350 kilometriä kohti Suomea. Yövyimme Latviassa hauskassa, mutta sateisessa paikassa nimeltä Bauska. Siitä sitten maanantaiaamuna kohti Tallinnaa ja iltalautalla yli Helsinkiin. Kotosalla oltiin ma-ti välisenä yönä. Rankka, mutta antoisa lomareissu tuli heitettyä.

t. Manna (C.I.B. FI, LT, LV, RUS MVA, Baltic Winner 2011 Miselin Morning Star) vahvistuksia vaille

ps. Emäntä tahtoo vielä kiittää kasvattajaa sinnikkyydestä ja uskosta tätä mahtavaa pientä kittanaa kohtaan <3. Tulihan se sieltä perkele!

4 kommenttia:

jaana kirjoitti...

No tuli perkele ;D !

Rissanen & Ryyni kirjoitti...

Hurjan paljon onnea Manna-äipälle ja Oiva-veikalle, Voittajan on helppo hymyillä:)!

T. Ryyni (joka ei ole ehkä maailman kaunein eikä se terävin kynä penaalissa, mutta siitä tulee vielä huippuhieno agilityparson!)

P.S. Muistaakseni 2.10. olisi Mikkelissä ykkösten kisat ja jos kaikki sujuu suunnitellusti niin Ryyniä (18kk) saa tulla sinne kannustamaan koko suvun voimin ;)

Anonyymi kirjoitti...

Huisia! :) Onnittelut! Laittakaa toki lehteen kuvia.
t. saara

jaana kirjoitti...

Umppa; 2.10 on parsoneiden erkkari, joten sinne siis vaikkei olis terävä kynä ;). Ryyni on ihana ja aivan varmasti siitä kuullaan vielä agirintamalla, siitä ollaan varmoja ! :) ja tietty sit heti tuuletetaan ihan satasella :) ja tullaan kannustaa teitä kaikkiin agilityn arvokisoihin :) ! eli niitä odotellessa...:)