Se siitä lupauksesta taas päivittää ahkerammin, anteeksi. Mutta aletaanhan nyt kuitenkin. Molly oli siis menossa siihen hammasleikkaukseen ja itse leikkaus meni oikein hyvin. Vähän oli Mollylla vaikeuksia nukahtaa; vielä viimeisillä voimillaan piti kammeta pystyy, koska oven takana liikuteltiin ruokasäkkejä :) Täytyy kyllä sanoa, että aika kunnioitusta herättävän kokoinen on terrierin yläkulmuri! Saimme nähdä hampaan potilasta hakiessa ja suurin piirtein saman verran hammasta jatkuu leukaluuhun, kun sitä on normaalisti näkyvissä?! Pari tuntia oli lääkäri saanut ahertaa hampin kanssa.
Ilta ja yö olivatkin sitten hiukan hankalaa aikaa itse kullekin. Mollylla oli selvästi kipuja ja se itki lähes taukoamatta. Minä tietysti nukuin valvoin sen kanssa ja aika lohdutonta oli kuunnella toisen ikävää oloa. Itkun lisäksi sijaistoimintona tuli taukoamaton nuoleminen, jota jatkui koko yön. Seuraavana päivänä olo oli selvästi parempi ja siitä eteenpäin kaikki on mennyt hienosti. Antilooppeja ei tarvittu ja haava on parantunut todella hyvin.
Mitähän muuta ihmeempää. No tämä kuva pitää tietty jakaa täälläkin:
Pihapuumme linnunpönttö tulla kopsanti maahan ja mitä sieltä paljastuikaan: valkoisia karvoja, kuten jokaisesta kunnon kodista :)
Manna potee taas juoksujen jälkeistä masennustaan. Vähän se tässä viikonloppuna piristyi, kun kuuli tyttärensä nousseen agilityssa kakkosluokkaan! Hienoa Ryyni ja Umppa.
 |
| Nyt jo kakkosluokkalainen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti