Ihan järkyttävän pitkän blogihiljaisuuden jälkeen on kai pakko aktivoitua. Kaikenlaista kotkotustahan tässä on ehtinyt sattumaan, mutta katsotaan, jos pääkohdat edes muistan.
Ensinnäkin olemme muuttaneet. Koirille olikin kova paikka siirtyä omapihaisesta omakotitalosta kerrostalon äänimaailmaan ja rappuihin. Mutta täytyy kyllä ihmetellä miten hirvittävän nopeasti nuo ovat sopeutuneet. Ensimmäisenä työpäivänä olivat hiukan itkeskelleet perään, mutta nyt on naapureiden mukaan ollut aivan hiljaista. Kyllähän nuo satunnaisesti haukahtelevat, mutta se nyt lienee sallittua. Tällaisia iltoja me täällä nykyään vietämme.
Molly juhlisti elokuun lopussa 10-vuotis synttäreitään ja oikein mukavassa kunnossa tuo ihmisiässä seitsemänkymppinen on edelleen. Mannakin puolestaan mummoutui syyskuun alussa, kun Oivan liettualaismorsiammelle syntyi neljä tyttöä. Yksi näistä kaunokaisista saapuikin juuri Suomeen ja tässä kuva Snapsista (sorry Heidi, ihan törkeesti varastin sun fb:stä)
Tässähän ne tärkeimmät alkavat varmaan ollakin. Koirat ovat päässeet agillitaamaan säännöllisen epäsäännöllisesti ja kyllä vaan molemmat ovat kovasti intona edelleen siihen touhuun. Näyttelyissä puolestaan on ravannut vain emäntä kamera kainalossaan. Ai niin: äitille terkkuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti